Se oli sit siinä. Neljä viikkoa hujahti hupskeikkaa ja huomenna lähetään jo kotia kohti, ei näissä parin viikon reissuissa ole mitään järkeä :D

Tänään oli siis Suomi-Quebec menun alkajaispäivä jota hieman misailtiin jo eilen. Meidän jengi duunaili mm. sapaksia, elikkäs suomalaisia tapaksia, porkkanalaatikkoa, mustikkakukkoa sekä metsäsienikeittoa josta itse vastasin. Pyöräytin myös saaristolaisleipiä sapaksia varten kun niitä tulee kotonakin leivottua ja keitto oli aikas nopeesti misattu. Raaka-aineissa oli pientä eksoottista heittoa, sapaksiin kun saatiin siianmädin sijasta lentokalan mätiä joka oli kyllä aikas herkullista.

Mun projektina siis metsäsienikeitto, ihan kiva kun en ollut veloutekeittoakaan aikasemmin tehny. Siihen tehtiin siis erikseen tuo veloutepohja johon sit duunataan sienet mukaan a la minute. Sekin itselle uusi tapa tehdä soppa ku aikasemmin lähinnä lantrannu sienimuhennosta kermalla yms. Loppujen lopuksi tääkin oli aika simppeli homma mut sopivasti puuhaa kun sai välillä useemmallakin pannulla vääntää niitä soppia. Vähän jännitti taas alkuun kun Nacho heitti että hoitasin tänään koko keittopuolen yksin koska miksi ei. Oletin että tulee taas tasasta parin kolmen annoksen sarjaa mutta sieltä tulikin heti kuuen ja yheksän pöytää, ei muuta kuin lisää pannuja tiskiin.. Kaik meni kuitenkin putkeen, oli kuitenki monta tuntii aikaa valmistautuu ja miettii ja harjotella.

Sit alko haikea venailu kun sai omat hommat pois alta, tää oli kuitenki viimenen päivä koulul. Pikkuhiljaa sitä alko hyvästelee jengiä ja valmistautumaan lähtemistä. On se aina nihkeetä päästää irti ihmisistä joihin on vasta päässy tutustumaan ja joiden kanssa tulee niin hyvin toimeen. Toisaalta tiiän jo nyt et tossakin porukassa on ihmisiä joita tuun kyllä vielä näkemään uudestaankin. Chef Gaetankin on nyt enemmän ystävä kuin opettaja, harvemmin Suomessa tulee kaveerattua maikkojen kanssa mikä on sinänsä vähän harmillista kun ihmisiä nekin on. Täällä ei oo mitään auktoriteettikuilua ihmisten välillä vaikka paradoksaalisesti chefin sana onkin laki keittiössä. En epäile hetkeäkään etteikö Gaetan läpsäisisi pannulla jos täällä alkaisi kiukuttelemaan. Kunnioitus, piste.

Jubailtiin Nachon kanssa lisää noista perusjutuista täälä. Nuo tentit joista aikasemmin puhuin, niitä on ekana vuonna ainakin 25. Kaikki tentataan alkaen julienneista ja pekonin paistamisesta ja sooseista lihojen käsittelyyn. Kaikkea treenataan viikkotolkulla ja sen jälkeen on noi käytännön tentit. Kalojen käsittelyssä vaikkapa hommaan kuuluu kolmen kalan perkaaminen ja fileointi jonka jälkeen ne kypsennetään kolmella eri tavalla ja ne arvioidaan kasvokkain. Ei sinänsä ihme että nää pystyy pyörittää cartekeittiötä yhen opettajan johdolla kun perusasiat on oikeesti kunnossa eikä tarvii olla paapomassa tai ettimässä pukkareista äitin Jonne-Jannikoita. Yksi opettaja, oikeesti. Niillä säästyneillä masseilla voi rakentaa vaikka noita kolmen miljoonan dollarin opetuskeittiöitä eikä tarvii leikata mistään. Mut Kanadassa on eri meininki valtion johtoa myöten joka ehkä vaikuttaa näihin koulutusjuttuihinkin :)

Nää ihmiset nimenomaan täällä on parasta koska kun on hyvä jengi niin on hyvä meininki ja päinvastoin. Minne vaan tääl menee niin aina on ilosta jengiä vastassa, bonjour ja mitä kuuluu! Muakaan ei oo mikään asia ottanu kupoliin kertaakaan täällä. Oikeesti kolmantena päivänä heräsin aamulla ja kelasin et hetkine, jotain puuttuu, kauheen kevyt olo, mistä tää johtuu? Mua ei vituttanu enää!

Kiitos kaikkille, tää on ollu yks mun elämäni hauskimmista reissuista ja mahollisesti jatkuu kesällä työn merkeissä Quebec Cityssä  :)


-veikko