Vähän myöhästä tekstiä mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kolmas viikko meneillää ja on aika tehdä tartaria. Elikkäs raakalihapihviä, itselleni uusi tuttavuus vaikkakin maailmalla kuulemma aika yleinen. Pari misaus päivää ja sit 6 päivää tartarin valmistusta. Pari kiireisempää päivää ja homma hoidettu. Opettavaista vaikkakin vähän puuduttavaa leikkailla samoja lihoja melkein viikko.

Tartar viikon jälkeen siinä sitten oltiinkin. Vika viikko jo puolivälissä ja reissun loppu häämöttää. Keskiviikon misaus meni nopesti touhutessa ja sitten koitti viimeinen koulupäivä. Hiljainen noin 20 hengen ilta ja siinä se sitten olikin. Viimeinen tunti siinä sitten kuluikin nimikirjoitusten ja ryhmäkuvien ottamiseen, jäähyväisiä ja halauksia unohtamatta. Opettajaakimme muistimme viinipulloin ja halauksin. "Työkalupakkien" palautus kamppeiden vaihto ja sitten astuimme ulos koulusta viimeisen kerran. Ehkä ;D

Se oli sit siinä. Neljä viikkoa hujahti hupskeikkaa ja huomenna lähetään jo kotia kohti, ei näissä parin viikon reissuissa ole mitään järkeä :D

Tänään oli siis Suomi-Quebec menun alkajaispäivä jota hieman misailtiin jo eilen. Meidän jengi duunaili mm. sapaksia, elikkäs suomalaisia tapaksia, porkkanalaatikkoa, mustikkakukkoa sekä metsäsienikeittoa josta itse vastasin. Pyöräytin myös saaristolaisleipiä sapaksia varten kun niitä tulee kotonakin leivottua ja keitto oli aikas nopeesti misattu. Raaka-aineissa oli pientä eksoottista heittoa, sapaksiin kun saatiin siianmädin sijasta lentokalan mätiä joka oli kyllä aikas herkullista.

Mun projektina siis metsäsienikeitto, ihan kiva kun en ollut veloutekeittoakaan aikasemmin tehny. Siihen tehtiin siis erikseen tuo veloutepohja johon sit duunataan sienet mukaan a la minute. Sekin itselle uusi tapa tehdä soppa ku aikasemmin lähinnä lantrannu sienimuhennosta kermalla yms. Loppujen lopuksi tääkin oli aika simppeli homma mut sopivasti puuhaa kun sai välillä useemmallakin pannulla vääntää niitä soppia. Vähän jännitti taas alkuun kun Nacho heitti että hoitasin tänään koko keittopuolen yksin koska miksi ei. Oletin että tulee taas tasasta parin kolmen annoksen sarjaa mutta sieltä tulikin heti kuuen ja yheksän pöytää, ei muuta kuin lisää pannuja tiskiin.. Kaik meni kuitenkin putkeen, oli kuitenki monta tuntii aikaa valmistautuu ja miettii ja harjotella.

Sit alko haikea venailu kun sai omat hommat pois alta, tää oli kuitenki viimenen päivä koulul. Pikkuhiljaa sitä alko hyvästelee jengiä ja valmistautumaan lähtemistä. On se aina nihkeetä päästää irti ihmisistä joihin on vasta päässy tutustumaan ja joiden kanssa tulee niin hyvin toimeen. Toisaalta tiiän jo nyt et tossakin porukassa on ihmisiä joita tuun kyllä vielä näkemään uudestaankin. Chef Gaetankin on nyt enemmän ystävä kuin opettaja, harvemmin Suomessa tulee kaveerattua maikkojen kanssa mikä on sinänsä vähän harmillista kun ihmisiä nekin on. Täällä ei oo mitään auktoriteettikuilua ihmisten välillä vaikka paradoksaalisesti chefin sana onkin laki keittiössä. En epäile hetkeäkään etteikö Gaetan läpsäisisi pannulla jos täällä alkaisi kiukuttelemaan. Kunnioitus, piste.

Jubailtiin Nachon kanssa lisää noista perusjutuista täälä. Nuo tentit joista aikasemmin puhuin, niitä on ekana vuonna ainakin 25. Kaikki tentataan alkaen julienneista ja pekonin paistamisesta ja sooseista lihojen käsittelyyn. Kaikkea treenataan viikkotolkulla ja sen jälkeen on noi käytännön tentit. Kalojen käsittelyssä vaikkapa hommaan kuuluu kolmen kalan perkaaminen ja fileointi jonka jälkeen ne kypsennetään kolmella eri tavalla ja ne arvioidaan kasvokkain. Ei sinänsä ihme että nää pystyy pyörittää cartekeittiötä yhen opettajan johdolla kun perusasiat on oikeesti kunnossa eikä tarvii olla paapomassa tai ettimässä pukkareista äitin Jonne-Jannikoita. Yksi opettaja, oikeesti. Niillä säästyneillä masseilla voi rakentaa vaikka noita kolmen miljoonan dollarin opetuskeittiöitä eikä tarvii leikata mistään. Mut Kanadassa on eri meininki valtion johtoa myöten joka ehkä vaikuttaa näihin koulutusjuttuihinkin :)

Nää ihmiset nimenomaan täällä on parasta koska kun on hyvä jengi niin on hyvä meininki ja päinvastoin. Minne vaan tääl menee niin aina on ilosta jengiä vastassa, bonjour ja mitä kuuluu! Muakaan ei oo mikään asia ottanu kupoliin kertaakaan täällä. Oikeesti kolmantena päivänä heräsin aamulla ja kelasin et hetkine, jotain puuttuu, kauheen kevyt olo, mistä tää johtuu? Mua ei vituttanu enää!

Kiitos kaikkille, tää on ollu yks mun elämäni hauskimmista reissuista ja mahollisesti jatkuu kesällä työn merkeissä Quebec Cityssä  :)


-veikko

Nukkumatti unohti näköjään mut kelkasta tänään niin raapustellaan jotain mietteitä vaikka tänne sit.

Jos ny käydään vaikka tota keittiön yleistä meininkiä vähän läpi. Homma pyörii täällä siten että chef on vähän niinku johtaja eikä keittiössä oikeestaan ole muita maikkoja laisinkaan. Annoksia on kolme jokaselle pisteelle ja niitä puuhaillaan sit yhessä tai pareittain. Chef saattaa pyörii keittiös ja heittää vinkkiä tai vitsiä muttei muuten puutu hirveästi tekemisiin, aika itsenäisesti saa siis tehä hommia. Kattauksen alkaes chef päivystää bongilla ja huutelee meille mitä menee, me sit kuitataan takasin "oui chef!" ja tehdään safkat. Keittiös saattaa kyllä kävästä muitakin maikkoja ja vaikka pyytää tekemään annoksen, kysellä mitä siinä on ja kuinka valmisteltu. Palaute on joka tapauksessa rakentavaa ja todella ammattitaitoista, ei mitään hiillostamista ja opettajatkin haluu selkeesti että jengi oppis. Tuntuu että tääl on paljon enemmän sellasta tervettä kunnioitusta puolin toisin, en oo kolmes viikos nähny minkäänlaista komentelua täällä. Ihmiset haluu olla täällä ja käyttäytyy sen mukasesti.

Kävelin kans ykspäivä naapuriluokan ohi ja siellä oli chef Abdallah selkeästi tenttaamaasa jotain kokkiskokelasta, pöydällä oli pari lautasta ja niillä vihanneksia ja niitä maistelivat ja niistä jotain keskustelivat. Turistina on kiva kun voi periaatteessa millon vaan mennä mihin tahansa luokkaan ja ihmetellä ja kysyä että mikäs täällä nyt on menossa. Tässä oli kyseessä kasvisten ja hedelmien leikkaamisen ja kypsentämisen tenttaaminen. Oppilaat olivat siis viikon pilkkoneet ja kypsentäneet kasviksia, ja nyt sitten kahdella lautasella oli samanlaiset setit porkkanaa julienne ja höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia, kummankin lautasen leikkausten kuului olla millilleen samanlaisia, sekä kypsyyden olla samoja. Tulossa oli vielä sokeriliemessä haudutettu päärynä mut en jäänyt kuumottelemaan oppilasta enempää. Tässäkin siis pientä eroa käytännöissä, meillä kun maikka ekana vuonna näytti pari eri leikkausta (niitäkin on muuten paljon enemmän erilaisia) ja totesi perään että nyt meidän pitäs periaatteessa osata nämä. Mut eipä niitä oo kukaan kieltäny harjottelemastakaan.. x)

Äskesen tapauksen jengi opiskelee siis perus cuisinee, eli kait ruuanvalmistuksen perusteita tms. Täällä kun noi linjat on jaettu selkeest eri paketteihin. Tää porukka missä me ollaan duunaa taas pelkkää cartee, osa on jatkanu tänne suoraan perusteista mut osa porukasta on ollu vaikka duunissa ja ollu useemmanki vuoden poissa. Näiden lisäks on leipomo/jälkkäri ja teurastamo/lihankäsittely sekä tarjoilulinja. Periaatteessa noista voisin mäkin valita minkä vaan ja opiskella täällä kun vaan maksan lukukausimaksun joka taitaa olla 500e luokkaa. Aika pienellä summalla saa jengin motivoitua.. ;) Kiva on kans Gaetanin vaihtoprojekti täällä. Osa jengistä on lähössä Ranskaan vaihtoon 7 kuukaudeks ja saavat täällä viikonloppujen kattauksien tuotoilla rahoitettua osan reissua, täällä kun ei valtiolta saa mitää tukia tällasiin reissuihin.

Ei voi kuin olla kiitollinen tästä mahollisuudesta, mäkin oon täällä ihan persaukisena messissä ja luokkakaverit vaan pyörittelee päätä että miten tää on mahollista..


-veikko

Eilen pääs ekaa ekaa kertaa kunnon annoshommiin, mun vastuuna yks alkuruuista joita yhteensä kolme. Muutama tulisessa vaahterasiirappisoosissa pyöräytetty fritattu kanansiipi, vähän colee ja endiivejä. Ei mikään kovin monimutkanen annos mut sopivasti puuhaa vaikka menis isompikin satsi. Alku oli jotenkin hankala kun aivot piti saada pois laatikkomoodista, ekat pari annosta olin ihan pihalla mut sit sain rutiinista taas kiinni ja homma toimis.

Koulun jälkeen mentiin pelailemaan biljardia ja pienen nollaamisen jälkeen ei enää jaksanut stressata vaikka sali oli täyteen buukattu täksi päiväksi. Annoksia meni tasaseen tahtiin eikä mitään ongelmia koko iltana. Kelasin koko annoksen uudestaan läpi heti päivän alkuun, tein tarvittavat muutokset ja misat ja homma natsas. Enemmän päivä tuntus maalaamiselta kuin annosten tekemiseltä :)

Huomenna taas tupa täynnä ja tekemistä vähintään riittävästi, ei haittaa yhtään alkuviikkojen venailun jälkeen.


-veikko

Oma viikkoni alkaa koulussa vasta tänään, kun maanantaina oli opettajienpäivä ja eilen olimme Jessen kanssa Ottawa Senatorsin matsissa St.Louis Bluesia vastaan. Turpaan tuli Bluesilta ja hävisin Jesselle aterian. Yksi asia Bucket list;ltä pois.
Takaisin ajaminen oli aikamoinen erikoiskoe, sillä ainakaan henkilökohtaisesti en ole moisessa kelissä ajanut. Pakkasta noin -5 ja taivaalta sataa jäätävää vettä, lunta ja rakeita. Koko auto oli yltäpäältä jäässä ja moottoritiellä uskalsi ajaa noin 50 km/h.
Viime viikon sain toiveideni mukaisesti olla jälkiruoissa, joissa jatkan myös tällä viikolla hiukan eri kokoonpanolla.
Teimme Marcin, Daven ja Jeremyn kanssa neljää eri jälkiruokaa yhden meistä keskittyessä aina yhteen tiettyyn annokseen. Jos saman annoksen tilauksia tuli paljon, autoimme tietty toisiamme.

Sain itse tehtäväkseni Eclair-leivoksen, johon sisältyi suklaafondueta, kakunpaloja, mansikkaa, keksicrumblea, karamellisoituja pistaaseja ja suklainen koriste.

Nämä kaikki osat valmistettiin itse(paitsi suklainen koriste oli valmiina) ja kokosimme niistä sitten annoksen. Alkuviikko oli melko hiljainen ja saimmekin misailla joka päivä eri komponentteja, jotka olivat kulkeutuneet jälkiruoka-asemalta parempiin suihin.

Jälkiruoka-asemalla työskentely on mukavaa, joskin se sisältää jonkin verran odottelua, koska täällä ruokailijat syövät todella pitkän kaavan mukaan ja usein serviisien alusta on saattanut mennä jopa puolitoista tuntia, ennenkuin ensimmäinen jälkiruoka kutsutaan. Olemme tietysti myös viimeisiä valmiina mutta saamme apua aina muilta siivoamisessa ja tiskeissä.

Viikko meni hienosti. Sain tehdä paljon eri asioita ja opin uutta.

Täällä varsinkin presentaatio on tullut minulle ensimmäistä kertaa kunnolla esille.

Valitettavasti tuleva oma viikkoni uupuu eilisen päivän lisäksi perjantain lentokenttäreissun takia mutta otan ilon irti siitä, mistä saan.

Olen ollut hyvin tyytyväinen.

Tasaisen hiljainen viikko takana. Ainoastaan perjantai toi pientä pilkettä paremmasta 40 hengen tarjoilulla.

Viikko omalta osaltani oli helppo. Alkuruoissa lähes kaikki esivalmistelut tehtiin heti maanantaina jolloinka loppuviikolle ei jäänyt paljoa mitään tehtävää.

Vapaa-ajasta on otettu kaikki ilo irti mm.biljardin merkeissä. Ottawassakin on tullut pyörähdettyä ja NHL liputkin on jo tullut varattua.

Seuraavasta viikosta tulee omalta osaltani vähän lyhyempi mutta toivottavasti tekemistä riittää koko viikon edestä. :)

Toinenkin viikko takana. Aika hiljasta on ollut edelleen, koko viikon varaukset tais jäädä 90 hujakoille, joinakin päivinä ollaan tehty se kymmenen safkaa ja päivän hommat oli sit käytännössä siinä..

Mun rooli tällä viikolla oli jonkuulaine tukitiimi, eli tehtiin vähän kaikkea ja jeesailtiin tarvittaessa muita. Parina mulla oli pari vuotta nuorempi chileläinen vapaaottelija Nacho, hauska mutta vähän lupsakka kaveri. Tehtiin ensi töiksemme vähän pannacottaa, noin 14 litraa liikaa kun oli pientä heittoo Nachon ohjeissa, chef vain nauroi. Kerman keittelyn lisäks tehtiin herkkusieniterriiniä ja siihen paprikakastike. Joka päivä ollaan myös paisteltu sämpylöitä, siinä käytännössä meidän viikon hommat.

Toisaalta sit on ollu paljon aikaa seurailla ja ihmetellä muita tiimejä ja toimintatapoja. Mielenkiintonen oli esimerkiks lämpimän puolen tapa kasata annokset lihoja lukuunottamatta telineeseen valmiiksi josta ne sitten bongin tultua heitettiin uuniin odottamaan lihojen paistamista ja lisäämistä, muuten ei kuulemma ehdi x)

Tällä viikolla koettiin myös elämää koulun ulkopuolella. Sinänsä tulee pyörittyä tosi vähän missään kun joka paikkaan pitää mennä autolla ja koulun jälkeen tekee mieli lähinnä nukkumaan ja nukkua myös pitkään kun se kerta on mahollista.. Sunnuntaina käytiin taas Ottawassa tekemässä täsmäisku japanilaiseen veitsikauppaan. Pari tuntia hinkattiin eri veitsiä siellä kunnes löytys sopivat, aivan uskomattomia ja teräviä taideteoksia kaikki. Ronja meni ihan sekasin sen ekasta veitsestä ja pilkkos kaikki sipulit ja porkkanat kun päästiin takas kämpille x)
Torstaina Nacho vei meidät pelaamaan biljardia, oli siinäkin vähä eri volyymi kuin Suomessa. Paikka oli melkeen Prisman kokonen halli jossa soi musiikki ku jossain yökerhos ja olutta sai pöytiintarjoiluna, me gusta!

Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, ollaan kallassa ja ainakin tällä viikolla siinä kyhäiltiin kivannäköisiä hanhenmaksa-annoksia salaatteineen. Töitä olisi kiva päästä tekemään, venailu käy pidemmän päälle raskaaksi..


-veikko