Jaahas. Solis eka viikko done ja on aika päivitellä blogia.

Viikko alkoi "koomaillessa" ja uutta päivä rytmiä hakiessa, kun aikaeroa on rapiat 7h. Tavallaan oli myöskin onni kun Mestarimme Le Chef Geatan tuli kertomaan että saamme maanantain vapaaksi kokki kisojen takia, joka helpotti rytmin hakemista.

Tiistai päivä alkoi iloisissa merkeissä kun ryhmämme oli iloisesti valmistautunut ensimmäiseen koulupäivään mutta kaikkien järkytykseksi Geatan tuli kertomaan että keli tulisi olemaan huono ja olisi turha riski lähteä ajamaan niin huonolla kelillä ilman nastarenkaita.

Keskiviikkona pääsimme sitten vihdoinkin tosi toimiin ja pääsimme tutustumaan uuten keittiöön ja tuleviin opiskelukamuihin. Siinä sitten päivät kuluivat perjantaihin asti vähän turhankin leppoisesti kun tilauksia oli vähän ja oppilaita paljon.

Lauantaina sanoimme hyvästit Mira opettajalle Montrealin lentokentällä joka lähti takaisin suomea kohti vietettyään viikon "tutkailijan" roolissa koulullamme. Montrealissa pyöriessämme tajusimme ison kaupungin ongelmat. Ainaiset tietyöt ja oikeat ruuhkat. Motarilla madeltiin 40km/h ja matkan teko oli puuduttavaa. Päätimme kuitenkin pyörähtää "paikallisessa" syömässä pihvit, jonka jälkeen hymy alkoi. :)

Paikalline pihvi :D

Yleinen fiilis Kanadasta on hyvä ja paikallisten vieraanvaraisuus on suomalaisen silmin jopa vähän naurettavaa. Mutta en valita. Innolla odotan tulevaa.

Sunnuntai 29.1.17

Luettuani Veikon bloggauksen, en viitsi toistaa kaikkia asioita.

Hyvin samanlaiset fiilikset ensimmäisestä viikosta, kuin Veikolla.

Olemme tulleet keskenämme erittäin hyvin toimeen ja Kanadalaiset opiskelijatoverimme eivät olleet uskoa korviaan, kun kerroin, että tapasimme ensimmäistä kertaa livenä vasta lentokentällä lähtiessämme reissuun.

Jo Frankfurtissa astuessamme Air Canadan lennolle sain ensimmäisen kosketuksen Kanadalaiseen vieraanvaraisuuteen. En ole koskaan tavannut yhtä huumorintajuisia, hauskoja ja kohteliaita lentoemoja, kuin meidän lennollamme.

Kanadan tulli/maahantuloprosessi oli huomattavasti kevyempi kokemus, kuin olin Kanadan rajalla- ohjelmasta olettanut... ;)
Mainittuani kokkiopiskelun, ystävällinen virkailija ei muuta kysynytkään, vaan toivotti minut tervetulleeksi Kanadaan. Olin Eta;a täyttäessäni maininnut jo asiasta hakemuksessa, joten edes opiskelusopimusta ei tarvinnut näyttää. Joten tulevaisuuden vaihto-opiskelijoille vinkkinä, että tämä nopeutti minun kohdallani huomattavasti maahantuloa.

Saimme siis erittäin lempeän laskeutumisen tälle reissulle, mikä oli todella hyvä asia jet-lagin kannalta ja se, että koululla meidän ensimmäiset kolme päivää olivat todella rauhallisia, edesauttoi ryhmäytymistämme Kanadalaisten toveriemme kanssa. Vastaanotto oli enemmän kuin sydämellinen ja odotankin ensi viikon työskentelyä ilolla, koska minulla oli yksinkertaisesti niin hauskaa
ryhmäläisteni kanssa.

Itse pääsin ensimmäisenä päivänä leipomaan leipiä, tekemään suklaamoussea (josta tuli oikein hyvää palautetta :) ), hedelmäistä hyydykettä ja mango-compottia. Nämä kaikki olivat osia, joista koottiin annokset torstain ja perjantain serviiseissä. Eli työtä tehtiin isona ryhmänä ja annokset syntyivät yhteistyöllä.

Ensiviikosta eteenpäin meille on varattu omat asemat pariemme kanssa ja blogipostauksemmekin varmasti eroavat toisistaan enemmän. Itse olen parini Marcin kanssa seuraavat kaksi viikkoa patisserie-asemalla eli jälkiruokaa ja leivonnaisia.
Meitä kutsutaan kaksosiksi hyvällä syyllä.


Hymy herkässä ja näkö ja kokokin samaa luokkaa... Nimetkin meillekin identtisiä.

Marcin kanssa siis jatkan vaihdon loppuun asti ja uskon, että tästä kokemuksesta tulee ikimuistoinen.

Vapaa-ajallamme olemme tähän mennessä käyneet Ottawassa ja Montebellon maailman suurimmassa hirsilinnassa. Myös bilekutsuja on tullut ensi viikon lopulle, joten tylsäksi tämä matka ei varmasti pääse muuttumaan.

Se ois näköjään sit ensimmäinen viikko pulkassa!
Hieman on ongelmia tän meidän nettiyhteyden kanssa ollut niin tulee nyt vähän jälkijunassa tekstiä.

Aika verkkaisesti tää on lähteny rullaamaan kun ekat kaksi päivää meillä oli paikallisten kokkiskabojen takia kokonaan vapaita. Ihan kiva sinänsä, ehti hyvin palautumaan lentorumbasta ja edellisten viikkojen harkkaputkesta. Käytiin kans Ottawassa vähän haahuilemassa ja shoppailemassa mm. Walmartissa! Kanada vaikuttaa ainakin Ottawan perusteella varsin leppoisalta paikalta.
Lumimyrskyn yllätettyä kolmaskin päivä vapautui kun chef Gaetan päätti että meidän ei ole turvallista lähteä sillä kelillä ajelemaan ilman nastarenkaita, täällä kun ei nastarenkaita käytetä..

Syötiin sit taas kämpän jääkaappia tyhjäksi koko päivä, se kun oli ihanasti täytetty koulun kokkikokelaiden valmistamilla herkuilla. Kämppä itessään on ihan mukava hirsimökki moderneilla herkuilla kansallispuistossa joen varrella. Samanlaista täälä on pääpiirteittäin kuin Suomessa, enemmän on lunta ja sitä tulee lisää melkein päivittäin. Vieressä menee joki jossa jengi pilkkii mobiileissa pilkkimökeissään. Pihalla menee villikalkkunoita ja peuroja, karhuja ei oo vielä nähty mutta niitäkin tääl ois.

Keskiviikkona sit päästiin jo mestoille. Itse koulu ei hirveästi eroa suomen vastaavista ammatillisista oppilaitoksista. Talossa on kokkispuolten lisäks teurastamo- ja kondiittorilinjat sekä tarjoilu- ja somelieerilinja. Keittiöitä on useita joista uusin on juuri otettu käyttöön, hinta 3,5 miljoonaa! Pöydät ja laitteet kiiltävät niin että luokassa tarvii melkein aurinkolaseja.. Ruokasali on hieman pienempi kuin meillä turuus mutta lounaan lisäksi on joka päivä cartea iltaan asti. Meillä työvuorot on alustavasti kolmesta kymmeneen koko harjottelu. Päivät on nyt kyllä olleet lyhkäsempiä, teemana kun on ollut joku voileipäbrunssin tapanen niin menekki on ollut oletettua rauhallisempaa ja itse hommia toistaseksi naurettavan vähän.

Noita leipiä ja niiden lisukkeita ja joitakin jälkkärileivoksia ollaan nyt sit pari päivää kyhäilty. Annosten tekeminen täälä on mielenkiintonen prosessi kun sama annos saattaa käydä kolmen eri työpisteen läpi ennen tarjolle menoa. Jengi täällä on todella iloista ja rentoa! Vaikka ikähaitaria on porukalla sen 50 vuotta niin kaikki tulee mielettömän hyvin toimeen keskenään. Sen huomaa että ihmiset haluu olla täällä, tiimityöskentely on aivan eri tasolla kuin meilläpäin, ketään ei tarvitse käskeä eikä tääl lähetä metästään pokemonei jokaisen työvaiheen jälkeen, poissaolokulttuuri puuttuu kokonaan. Muutenkin vaikuttaa siltä että ketään ei vituta ja se piristää yleistä menoa kummasti!

Vähän jäi sellanen lämmittelyfiilis tästä viikosta mutta ens viikolla ois sit hommia luvassa senkin edestä kun jo maanantaina aletaan misaamaan viikonlopun safkoja, niistä lisää ensi viikolla :)


-Veikko